002.

Tuulimyllyjä vastaan

(K7)

Se pyörii

pyörii pyörii

Tuuli kuljettaa suuria lapoja ympyrää

Eikä se lopu koskaan

Ei kuten elämä

Valkoisilla lakanoilla makaa nainen

hikinen ja väsynyt

niin uupunut, niin hikinen

steriilihelvetin hajut iskevät nenään

hoitajat antavat kipulääkettä ja säälivät

Miehen katseessa surua

sitä niin paljon, että se painaa pelon alleen

Sanoissa tärinää

eikä puhevika ole syyllinen

eihän moisesta ole edes kysymys

Pelon värittämät sanat täyttävät huoneen

Naisen huulilla hymy rento

Voi, kuinka rento

Onnellinen ja helpottunut

vaikka haluaisikin sotia tuulimyllyjä vastaan;

tuulta vastaan!

Kuivuneet huulet lohduttavat miestä

päästävät pehmeitä sanoja ilmaan

Moni luulisi tilanteen olevan toisin

Ei niin kuin nyt

kuolevan lohduttavan eloon jäävää

joka pelkää elämää

Yksinäisyyttä, unohtamista

”Toiset nuorena nukkuu

minä olen vain yksi heistä”